• 850 kuutioinen 70 hv
• Ajettu 83000km
• Paljon lisävarusteita
• Hyvät renkaat
• Hp 4200€

Tänään kevään ensimmäinen ajelu. Hyvin tuntuu Bemari talvehtineen. Kaikki toimii ja kulku hyvä. Kesä tulossa Keski-Suomeenkin! Soita ja kysy lisää 040-5932872.

Lisävarusteet, jotka tulevat pyörän mukaan:

• BMW alkuperäiset sivulaukut
• BMW takatavarateline
• Takalaukku
• Wunderlich Classic screen
• Wunderlich käsisuojat
• BMW kahvalämmittimet

Voit lukea matkastani tällä Bemarilla Euroopan ympäri blogistani www.motoletim.wordpress.com

http://www.nettimoto.com/bmw/r/1261486

With much memories, experiences ja learning we arrived to home with my dear wife. Thank You Europe! Thanks to the all Tiimiakatemias in Debrecen, Mondragon, Angers and Haarlem for your support and hospitality. WE LOVE YOU ALL!

Timo “Letim”  and Arja

Bence Nagy i’m glad to get home safe and sound

Timo Lehtonen The Journey Around the Europe was almost 9000 km!!

Bence Nagy oh well, it was a courageous undertaking

Sisko Mäkinen Tervetuloa Letim!! Hienoa, että pääsitte ehjinä perille ja toivottavasti Captain nautti matkasta

Timo Lehtonen Kun laiva saapui tänä aamuna Turkuun, Kapteeni Suomi kömpi unisena tankkilaukkuun ja sanoi, että eihän tällaista kylmyyttä kestä karaistunut karhukaan saatika sitten kapteenitasoinen matkanalle!

Jarkko Tuominen Tervetuloa Suomeen Timo

Tero Takalo-Eskola Saammeko aikanaan lukea Letimin oman Zeniisyyden ja moottoripyöräilyn yhdistävän kirjan tai jotain vastaavaa?

Kaisu Tuominiemi Oli huippua kun olit taalla ja edelleenkin nakyy kaikki viisaudet tapetoituna irunin Labin seinalla Toivottavasti koko kotimatka meni teilla hyvin ja tervetuloa takasin millon vaan Kesalla nahdaan

Seppo Lähdekorpi Terve tuloa Suomeen. Täällä kesä on lyhyt ja vähä luminen.
Helteet meni ja sadekausi alko. Ajakaahan hissukseen tänne Suomen ” Ateenaan”.

Johanna Marttinen Tervetuloa kotiin!

Aniko Nagy I hope you’ve had an unforgettable journey! We’re looking forward to see you soon! Welcome Home, Timo!

Joachim Ramström Tervetuloa takaisin, mahtava blogi!

Laurent Marbacher Unforgettable visit !!! Thank you for your enthusiasm & joyfulness ! Come back soon.

Timo Hyväri Ollaan me Timot kovia jätkiä.

Jose Mari Luzarraga THANK YOU LETIMM fully inspirational your learning jorney example and having you in Mondragon, we have learned a lot from & with you.
Keep on rocking, we need to make LAN international happen

Ruuhkaiset Ranskan, Hollannin ja Saksan moottoritiet ovat takanapäin. Vihdoinkin saa nauttia ihanista Skandinavian maisemateistä ja rauhallisesta liikenteestä. Vietimme kaksi mahtavaa päivää Haarlemin Tiimiakatemialla. Pauline ja Patric olivat meille aivan uskomattoman mukavaa seuraa. Torstaina kävimme tutustumassa Tiimiakatemian ja erään peruskoulun yhteiseen projektiin: heillä oli todella kivat pihamyyjäiset joiden tuotto meni suoraa kehitysmaakohteeseen.

Perjantaina saimme viettaa aikaa Tiimiakatemialla ja käydä todella tuloksellista keskustelua Haarlemin nykytilasta ja tulevaisuudesta. Tietysti pohdimme myos Tiimiakatemia Eurooppaa! Se tuntuu nyt olevan kaikkien huulilla, joka maassa ja joka valmentajalla.

Haarlemista suuntasimme viela illaksi Bremeniin ja sielta tänään lauantaina Tanskaan. Ilmat ovat olleet riittävän viileät ja joskus on satanutkin. Ei ole ollut liian kuuma. Ilman Arjaa paluumatka Espanjasta Suomeen olisi varmasti ollut tuskien taival. On todella hienoa saada matkata yhdessä – eikä se ole tehnyt pahaa parisuhteellekaan. Yksin matkaaminen on aika rankkaa.

Huomenna sunnuntaina Ruotsiin ja maanantaina illalla lautta lähtee kohti SUOMEA!

Tänään olen ollut tasan seitsemän viikkoa reissussa, se alkaa tuntua ja näkyä. Sulattelen kokemuksiani, niita ei vielä voi ymmärtää.

Tavataan pian Suomessa! Olen kotiinpaluusta enemmän kuin innoissani!!!!!

Eilen saavuimme Angersiin, ja tanaan olemme puuhanneet koko paivan paikallisella Tiimiakatemialla. Vatsa sekaisin mutta mieli silti seesteinen. Mukava paikka ja hienoja ihmisia. Tietokoneen nappaimisto ihan outo. Muistelen taalla lammolla elamaani Suomessa: saunaa, makkaraa ja kertausharjoituksia.

Captain Finland naki eilen televisiosta ohjelman Muukalaislegionasta, ja kyseli minulta, miksei meilla Suomessa ole vastaavaa armeijaa. Kerroin hanelle, etta meillahan on paljon kovempi juttu: asevelvollisuus ja reservin kertausharjoitukset. Yhta kovia juttuja molemmat, eivat ranskalaiset tassa ole meita yhtaan edella. Eika paljon muussakaan, paitsi etta saavat ostaa viinia maitokaupasta!

Huomenna jatkamme matkaa Lilleen. 500 kilometria tuntuu pitkalta ajomatkalta, mutta tamahan on seikkailu! Perille paastaan yhdessa tai kahdessa paivassa.

                                                                                                                                                                                                                                           One day I was planning my trip back to home. The route will be:

IRUN – Lege Cab Ferret – LA ROCHELLE – ANGERS – ROVEN – CALAIS – HAARLEM – TRAVEMUNDE – GÖTEBORG – STOCKHOLM – TURKU – Jyväskylä (2990 KM)

                                                                                                                                                                                                                                        When I arrived to Irun I had 5000 km behind me, and now still 3000 km! I´m so happy that my wife Arja will fly to Irun and we are driving back to home together. She is very good driver, so I have a change to sit on backseat.

• We´ll visite Teamentrepreneur Angers  and
• Team Academie Haarlem (Holland).
• We have tickets for a ferry from Stockholm to Turku on monday 13.6.2011

I´m little bit tired about travelling. I haven´t  driven my BMW after monday 16.5. (11 days) and hoping to have the enthusiasm back for biking before our departure day on friday 3.6.

                                                                                                                                                                            ONCE AGAIN – PYRENEES

                                                                                                                                                                                                                                            This foto is from Pyrénées. They are so different than Alp or Domomites. Like a bikers paradise! I think there is not enough information about this mountain range, Dolomites and Great Alp goes always in front. I found very nice and interesting places, villages ja highlands. Here is one good internetsite of Motorcycling in Pyrenees.

This foto is from Hondarribia near Irun where I have an apartment. Man in a yellow T-shirt is my collague Mimmu (Mikael Hirvi). We have been working in the University of Mondragon and Team Academy.

Young Teampreneur kanditates in Team Academy Onati.

Seppo Lähdekorpi Olis siinä polkemista. Haaveeni Portukali Euroopan läntisin uloke.
No ajahan varovasti. Sieltä kielialueelta . Jolla kuulemma ei ole sukulaiskieltä. Joku väittää että lähin kieli on tää meidä. Mutta kuka tietää onko Paskit niin läheisii. Ainakin yhtä itepäisii

Kirsti Partanen Matkailu avartaa, terveiset aurinkoisesta Kaliforniasta.

Simo Pyrhönen Otahan sangriaa janoon =)

Nyt jo viikko Irunissa. Täällä kaikki mennyt oikein hyvin, kolmen viikon yksinäisyys takanapäin. Sunnuntaina 15.5. iltapäivällä saavuin perille ja sain tämän kämpän käyttööni. Illalla hain Telepizzasta syötävää, joka ei kauan sisällä sulanut. Yöllä paleli osaksi siksi, että asunnosta oli otettu lämmöt pois päältä, osaksi siksi, että iski aika kova kuume päälle. Aamulla olo oli heikko, mutta hengissä oltiin.

Tiistai iltana saapuivat ensimmäiset vieraat: Sisko Mäkinen ja Marja Kämppi, jotka osallistuivat täällä Tiimimestarit 13:n johtamisosioon.  “Mimmu”  Mikael Hirvi saapui myöhään keskiviikkoiltana. Torstai-aamun valjetessa kaupungissa oli 16 Tiimiakatemian aikuiskoulutuspuolen opiskelijaa ja muutamia valkkuja, joten kaupungin valloitus oli alkamassa.

Sunnuntaina Iruniin saapuivat poikani Leo-Matti ja tyttöystävä Essi ja myöhään yöllä Oliver-poikani. Joten yksinäisyyttä ei ole tarvinnut täällä enää potea.

Hanna Heinonen Tosi hienon näköistä on! Toivotan sulle Timo oikein antoisaa ja turvallista matkaa

Sähköpostia Made-tiimille sunnuntai-iltana 22.5.

Tervehdys kaikille täältä Irunista! Kuukausi matkalla, ja se on pitkä aika. Henkinen matka on tullut siihen pisteeseen, että ikävä ja toivo palata takaisin alkaa voittaa halun kokea uutta ja nähdä ennen näkemätöntä. Joten myös oma tiimi ja tiimiläiset alkavat elää täällä ajatuksissa. Ei niinkään huoli tiimistä vaan ajatus, että voidaan vielä tehdä yhdessä jotain isoa ja merkittävää. Onhan se Eurooppa muuttanut minua, jokainen päivä avaa uusia näköaloja ja mietteitä. Vielä kolme viikkoa jäljellä, ja sitten palaan juurille. Joten suomeksi, alkaa olla ikävä ja halu tavata teidät taas pian. Ei teistä ole huolta, mutta ajatuksissani toivon tietysti tiimille menestystä ja voiton hetkiä. Myös täpityksen parissa.

terveisin Letim valkku

Muutama sana moottoripyörämatkailusta välillä Unkari Baskimaa

Mielenkiintoinen matka Debrecenistä (Unkari) Baskimaan (Espanja) Iruniin kesti yhdeksän ajopäivää. Matkaa kertyi runsaat 3000 kilometriä. Reitti kulki suurin piirtein seuraavasti:

Debrecen – Nagukanitza – Maribor – Klagenfurt – Bolzano – Komo-järvi – Grenoble – Arles – Ornalac Ussat Les Bains – Pau – Irun  (3110,7 km).

Keskinopeus 71 km/h ja ajoaika 43 tuntia ja 46 minuuttia. Päivärutiinit syntyivät varsin nopeasti. Herätys aamulla kello kahdeksan, aamupala, pyörän pakkaaminen, reitin lopullinen valinta ja matkaan noin kello 10. Ajoa lähes koko päivä, muutama tauko ja perillä seuraavassa hotellissa joskus viiden maissa. Tavaroiden kantaminen hotellihuoneeseen, pakkausten purkaminen ja suihkuun. Kaupungille syömään ja takaisin blogia päivittämään ja suunnittelemaan seuraavan päivän reittiä  ja varaamaan sopivaa hotellia ja sitten nukkumaan. Oikeaa reissumiehen elämää. Mutta aikansa kutakin. On mukava asettua välillä paikalleen, asetella tavarat kaappiin ja tietää, että aamulla ei tarvitse lähteä mihinkään. Ja pestä kolmen viikon pyykit pesukoneella eikä vessan lavuaarissa.

Matkan yhtenä tarkoituksena oli tutkia ja kokea  alppiteitä sekä reittejä. Tietoa on tarjolla niin kirjoissa kuin  netissäkin. Hyvän navigaattorin lisäksi kohtuullisen tarkka paperikartta voisi olla tarpeen. Minulla vain kartta, jossa esillä koko Eurooppa. Siitä oli vaikea löytää muita kuin pääteitä ja autobaanoja. Löysin kuitenkin uskomattoman hienoja vuoristoteitä Italian Dolomiiteiltä  sekä  Ranskan ja Espanjan rajavuoristosta Pyreeneiltä.  Vuoristot ovat erilaisia: Dolomiitit jyrkkäpiirteisiä, teräviä ja kallioisia; Pyreenit taas vihreitä, kumpuilevia ja polveilevia.

Pieniä tarinoita pyörästä ja varusteista

Haluatko tietää, ovatko vuoristotiet vaativia ja täytyykö sinulla olla jotain erityisosaamista selvitäksesi pyöräsi kanssa siellä? Kyllä ne ovat vaativia, ja sinulta vaaditaan ennen kaikkea malttia ja rauhallisuutta. BMW:ssä painopiste on kiitettävän alhaalla ja täydellä reissukuormallakin sen tuntuu pysyvän hyvin käsissä serpentiiniteillä. Jarruta ajoissa, aja mutkaan varovasti sisään ja kaasuta itsesi ylös kallistuksesta. Oikea tilannenopeus on tärkeää, sain kaksi kertaa takarenkaan lukkoon ja otteen irtoamaan asvaltista kun jarrutin liian myöhään. Myös kallistaminen on monelle aika uusi kokemus. Pyörää pitää todellakin uskaltaa kallistaa ja reilusti. Täytyy myös luottaa, että renkaissa on pitoa. Monessa tiukassa paikassa auttaa, kun kallistaa pyörää allaan  ja istuu itse pystysuorassa. Niin  kuin purjeveneessä, kun itse istut laidalla painona, ja vene kulkee allasi täyttä kylkimyyryä.

Ennen matkaan lähtöä kannattaa alle panna uudet renkaat ja vaihtaa jarrupalat uusiin. Hyvä navigaattori on hyvä hankinta. Itse ostin matkalle Garmin Zumo 660 ja kypäräpuhelimen. Garmin on yllättävän helppokäyttöinen ja pikkuhiljaa sen käyttäminen on alkanut sujua paremmin ja paremmin. Yllättävän luotettava se on ja laskee nopeasti vaihtoehtoisen reitin, jos esteitä tulee matkaan. Teline ei sopinut pyörääni heittämällä, koska ohjaustanko ei  ole tavanomaista pyöreää putkea. Niinikankaan Olli loihti kuitenkin jostain sopivat tarpeet, ja niin GPS on nyt aika hyvin kiinni ja esillä.

                                                                                                                                                                   Huomenna sunnuntaina 15.5. olen Baskeissa odottamassa Tiimimestareita!!

Keskiviikko 11.5.2011

Päivä kuluu Italian autostraadoilla. Ne ovat suoria ja laskevat aina alamäkeä. Tiemaksuissa menen aivan sekaisin. Ensimmäisellä maksuportilla maksan vain 2,60 euroa, toisella ei vitonen riitä ja kolmannella, 150 kilometrin ajon jälkeen rahastajamies polttaa minuun täysin päreensä. En ymmärrä yhtään mitä tietoja hän minulta kaipaa tai paremminkin vaatii. Olemme sentään ikätoverit, hänelläkin harmaa tukka, kyllä pitäisi tietää ettei aina leikkaa tämä maailman logiikka.

Itse rakentelen omat sääntöni:  jos maksuaseman puomin voi jotenkin ohittaa maksamatta, niin ohitan. Puolikkaita ohitettavia puomeja löytyy yllättävän paljon.

Mitä lähemmäksi Grenoblea tullaan, sitä hiljaisemmiksi straadat tulevat. Yllätän itseni makaamasta tankin päällä kuin pikkupoika. Tuskin se nopeutta paljon nostaa, kysymys on enemmänkin fiiliksestä. Moottoripyöräily on voimakkaasti tunnelaji, järjen kanssa sillä on erittäin vähän tekemistä. Mittari nousee…160….pyörä vapisee ja hakee tietä. Captain Finland laittaa tassut silmille ja huutaa käheällä äänellä

- Hiljennä nyt PÖLKKYPÄÄ!

Nostan pääni katteen takaa ja lasken nopeutta…..120…Kapteeni on hiljaa mutta katsoo suoraa silmiin vihaisesti

- Pölkkypää, etkö koskaan opi, että vauhti tappaa ja ottaa korviin

- Mutta kun minulla ei koskaan ole ollut aikaisemmin konepyörää, joka kulkisi.

- Myy tämä pois, ei se sovi tyyliisi, olet liian vanha tällaiseen.

- Mutta edes kerran elämässä tuntee vauhdin ja tuulen, kuinka se pistää vastaan konevoimalle. Ponsi on, tiedätkö kapteeni, sellainen voima, joka tappaa tuulen.

Emme puhu mitään pitkään aikaan. Navigaattorinainenkin on alkanut jurppia  karhua:

- Miksi se sanoo  “laskee uudelleen, laskee uudelleen”. Eikö voisi kerralla löytää oikean vastauksen, esim. 4+3=7?

Karhu ei myöskään ole tyytyväinen laitakaupungin hotelliin. Selitän, että tämä joskus ollut hieno paikka, hienoja ihmisiä ja suuria hiihtäjiä sekä mäkihyppääjiä täynnä. Onhan tässä kaupungissa pidetty joskus talviolympialaiset. Kapteeni ei piittaa talvesta, se on nukkumista varten. Sanon lähteväni syömään, mutta kapteeni nostaa peiton korville eikä liiku. Väittää talven tulleen tänä vuonna jo toukokuussa.

Kun tulen takaisin pizzalta kapteeni on noussut jo istumaan ja lukee Komo-järven rantateillä pidetyistä moottoripyörävauhtikilpailuista  “Ciscuito Del Lario”. Rata oli 36,5 km pitkä ja siinä oli  300 kurvia.

- Ajattele, 30-luvulla siellä on ollut jopa 80 000 katsojaa!

Karhu ei enää mökötä vaan innostuu vanhoista hyvistä ajoista ja kertoo isänsä olleen kerran katsomassa Jyväskylän Harjun Ajoja. Siellä oli ajettu lujaa ja hiekkatiepätkällä pöly oli noussut korkealle. Joku ajaja oli siinä pätkällä kaatunutkin, mutta noussut heti pystyyn, oikonut ohjaustanngon ja jatkanut matkaa.

- Siinä sen näet, ei se kaatuminen ole niin vaarallista, mutta törmääminen on.

Kapteeni väitti törmänneensä luvattomalla hunajanhakureissullaan lauta-aitaan ja halkaisseensa alahuulensa. Huulessa on vieläkin arpi.

Kerron olleeni pizzeriassa,  jota piti kaksi jo  “hieman”  varttuneempaa leidiä. Kun kerroin olevani Suomesta laitettiin Pizza des Alppesiin erikoisen paljon päällystettä, mm. pähkinöitä.

- Oliko siinä hunajaakin, kysyy Captain Finland

Sanon sen olleen kyllä hieman makeaa, joten ehkä siinä oli lusikallinen.

Tiedän nyt kapteenin leppyneen, mutta tiedän myös, että nopeuskokeiluja on syytä välttää,  jos ei aio sitten ajaa loppumatkaa yksin!

Seppo Lähdekorpi Ajattelin tässä että käykö moottoripyörällä samallalailla , kun käy itselleni että kun on pitempään reissussa. Niin reisun teko rupee välillä täkkiin ja tulee niin sanottu tarve päästä kotiin oman kullan viereen. Rupee nuo kaverien naamat kyllästyttään. Että tämmönen tässä mietityttää

Timo Lehtonen Kyllähän tässä välillä noinkin käy, mutta se on tilapäistä, onneksi. Kotiin pääsee sitten aikanaan.

Jyväskylä (SF) - Helsinki (SF)  - Travemunde (D) - Zschopau (D) - Hollabrunn (A) - Debrecen (HU) - Nagykanizsa (HU) - Klegenfurt (A) - Bolzano (I) - Komo-järvi (I) - Grenoble (F)

Tämä blogiartikkeli kirjoitettu Grenoblessa 11.5.

Kolmas matkaviikko menossa ja ensi sunnuntaina olen reittini toisessa tärkeässä käännöspisteessä  Baskimaassa ja Mondragonin Tiimiakatemialla.

Kelit ovat suosineet. Vain kaksi kertaa olen vetänyt sadesuojat saappaiden päälle. Eilen (tiistaina 10.5.) irroitin ajopuvusta viimeinkin lämpövuoret,  joten alkaa olla kohtalaisen kuuma.

Navigaattori on osoittautunut aika ihme laitteeksi.

Nagykanizsasta lähtiessäni ohjelmoin siihen aika pieniä paikkakuntia heti Slovenian Mariborin jälkeen. Usko alkoi mennä, sillä en voinut käsittää, että niin pienet tiet voisivat johtaa Klagenfurtiin. Slovenian ja Itävallan rajamuodollisuudet (ei siis henkilöstöä paikalla) tapahtuivat keskellä Sumiaisten kokoista kylää – aivan kuin sinne olisi yhtäkkiä laitetty valtakunnan raja Elopubin baaritiskin kohdalle. Itävallan puolella tiet pikku hiljaa suurenivat, olivat kohta kuin Suovanlahden kyläteitä. Sitten sateen saattelemana alkoivat korkeuskäyrät kasvaa aina 1400 metriin asti – oltiin Klagenfurtin kuuluisissa kuolemankurveissa. Upea ajoelämys. Vuoren toisella puolella satoi kaatamalla, toisella puolella paistoi aurinko pilvettömältä taivaalta!

On hyvä varata hotelli booking.comista etukäteen näin sesongin ulkopuolella. Ei voi olettaa, että henkilökunta olisi aina paikalla:

  Klagenfurtissa olivat  perhehotellin ovet kiinni, mutta puhelinnumero ovessa, johon soittaa. Sieltä sain tunnusluvun lokerikkoon, jossa huoneeni avaimet olivat. Huoneessa vastassa pieni yllätys – ei petivaatteita ja roskikset tyhjentämättä. Illalla hotellin emäntä oli harmissaan , että siivoja ei ollut hoitanut hommiaan. Kävin syömässä ennen nukkumaanmenoa paikallista perinneruokaa kebabia ja sain neljällä eurolla mahtavat ilmavaivat.

Seuraava päivä menikin Italian Dolomiittien uskomattomilla serpentiineillä.

Navigaattori kellotti korkeimmaksi paikaksi 2340 metriä! Kaikkeen oppii, niin viime syksynä hankittuun uuteen moottoripyörään kuin myös tiehen, jossa maksimaalinen suoran pituus on 200 metriä. Olisi pitänyt käydä talvella nk. salilla, sillä matkalastissaan yli 300 kiloa painava BMW vaati merkittävää määrätietoisuutta ja selkeää voimaa taittuakseen satoihin 90 asteen kurveihin. Olin perillä Bolzanossa vasta illalla.

Hotellin vieressä oli parkkihalli ja ajoin sinne ajatuksella, että hotellin asiakkaiden ajoneuvoja säilytetään siellä. Mutta jopa tuli äkkilähtö vahtimestarin toimesta, sillä moottoripyöriä ei sallita missään nimessä siinä paikassa. Ymmärsin yskän ja kurvasin pyörän parkkiin hotellin eteen jalkakäytävälle. Respan tytöt siellä jo odottivat, sillä olin laittanut tietoa matkastani liitteeksi nettivarauksen yhteyteen. Tunnistivat heti että tämä on se  “hullu keski-ikäinen suomalainen motoristi”  joka on ajamassa Euroopan ympäri. Ymmärsin heidän suhtautuvan asiaan positiivisesti. Pyörälle löytyi parkki lukitun portin takaa hotellin sisäpihalta.

Iltapalaksi ajattelin syöväni maailman parasta ja alkuperäistä pizzaa, mutta eihän se sitä ollut. Pizzerian puitteet ja palvelu olivat hienoja, mutta jyväskyläläinen Pizzeria Maria päihittää tuotteillaan milloin vain tämän paikan. Meren hedelmät olivat mitä sattuu, ihan  kumma kalan silmä tuijotti minua koko ajan puoliraa´an pizzapohjan päältä. Että syö siinä sitten. Kai se niin on, että virolaiset tai unkarilaiset tekevät parempaa karjalanpaistia kuin suomalaiset. Rakkaus perinneruokaan katoaa vuosikymmenten saatossa.

Illalla tein navigaattoriin reitin valmiiksi tiistaille.

Vältin reitin suunnittelussa autostraadoja ja valitsin pienempiä valtateitä. Mutta niin vain kävi, että matka Bolzanosta Komo-järvelle osoittautui erittäin vaativaksi. Olisihan se tietysti pitänyt arvata – matkaa vajaat 300 kilometriä, lähtöaika kello 11:00 ja navigaattori arvioi minun olevan perillä 17:24. Joten reilut kuusi tuntia lähes jatkuvaa ajoa. Keskinopeus 50-60 km/h! Komo-järvi loisti ilta-auringossa todella kauniisti, mutta vain hetken kerrallaan. Järven rantaa seuraava tie sukeltaa matkalla ainakin kahdeksan kertaa kilometrien pituisiin tunneleihin! Iltaruokaa nautin ainoana asiakkaana  ison aukion kesäterassilla. Pastaa Hemingwayn tapaan. Siinä oli pekonia!

Timo Lehtonen Se on sitten 4000 km takana ja alkaa kyllä ottaa voimille. BMW taipuu kyllä jo rennosti paikkaan kuin paikkaan, mutta mutkien määrä on täällä ihan valtava. Kyllä rengas kuluu nyt muualtakin kuin keskeltä!

Seppo Lähdekorpi Sinähän olet ajanut nyt enemmän kuin minä ajan koko vuotena autolla.  Niin muista sit että kun kallistat oikealle , niin kohta teet samat vasemmalle. Heko heko!!! Hyvä Timo !!!!!’

Vilma Mutka Vai on paljon mutkia, kerro yhdeltä terveisiä