Hanna-Leena Ahlgren (e. Mörsky, o.s. Ketola)
Elämäni kahdeksan ihmettä
Ensimmäinen: Ylioppilaaksi……eihän sen olisi pitänyt olla edes mahdollista. Mutta niin vain oli!
Toinen: Kirjoitusten jälkeen Upsalan yliopiston kautta Lapuan kauppaoppilaitokseen, siitä merkonomin paprut taskussa Jkl Postipankin pankkiemännäksi ja ”miehen perässä” Helsinkiin ja Postipankin ulkomaan hallinto-osaston johtajan sihteeriksi.
Kolmas: Mutta ennen Helsinkiä Lapualle kirjat ja avanneleikkaus 1978 Seinäjoen keskussairaalassa. Life vol. 2! Jipii!
Neljäs: Naimisiin 1980, viisi lasta (neljä poikaa ja tytär) ja nyt 16 lastenlasta.
Viides: Tuntui, että yksi ympyrä sulkeutui, kun 1987 muutimme Kirkkonummelta syntymäkotikuntaani Lapualle. Siellä innostuin ruuhkavuosien lomaan Palveluyrittäjä-kurssille. Ja kuinkas kävikään…. minusta tuli ensin kangaskauppias ja sitten free lance -toimittaja (Ilkka-Pohjalainen ja Iltalehti). Kunnallispolitiikassakin olin neljä kautta. Valinta Lapuan Yrittäjien puheenjohtajaksi johti Etelä-Pohjanmaan Yrittäjien ensimmäiseksi varapuheenjohtajaksi. Se oli silloin aika mojova juttu!
Kuudes: Kun täytin 50 v., nuorimmaiseni tuumasi puolivitsinä, että ostetaan äidille moottoripyörä. No…..koska minusta ei aikoinaan voinut tulla puuseppä, tytöt eivät päässeet armeijaan eivätkä pelanneet jääkiekkoa……. aloin ajaa moottoripyörällä (onneksi oli valmiiksi riittävän kattava ajokortti). Nyt aukesi aivan uudenlainen maailma mahdollisuuksineen.
Seitsemäs: 2009 Ahlgren ja minä ja muutto Muurameen (kiitos äiti, kun rohkaisit!). Ja niin sitten toinenkin ympyrä sulkeutui, kun viimeisen työpaikkkani kulku Kauppakadulla oli samasta ovesta, mistä työura aikoinaan alkoi ja mistä jäin viime jouluna eläkkeelle. Hassu sattuma!
Kahdeksas: Tämä on kyllä kaikista ylivertaisin. Ja suurin ihme! OLLA TÄSSÄ JA NYT! Ai ettien että!
t. hanna
ps. Voit vain koittaa kuvitella, mitä kaikkea rivien väleihin onkaan mahtunut! On nimittäin sattunut ja tapahtunut……ja niin varmaan edelleenkin….
Anne Kantola
Ylioppilasjuhlan jälkeen kävin Turun kieli-instituuttia ja valmistuttuani muutin Helsinkiin töihin v. 1979. Toimin kielenkääntäjänä, HY:n kielikeskuksen toimistosihteerinä ja lopulta 2 v Organon Teknikan maahantuontisihteerinä. Musiikkiharrastus vei Oulunkylän Pop-jazz-opiston kautta kuitenkin steinerpedagogiikkaan ja musiikkiterapiaan. Sain Gyllenbergin säätiöltä apurahan musiikkiterapiaopintoihin Berliiniin, missä asuin 1985-90.
Muutin 1990 Berliinissä saamamme poikavauvan kanssa Lahteen Sylvia-kodin asumis-ja kouluyhteisöön, perhe-elämä berliiniläisten kanssa on siitä lähtien jatkunut etäyhteydessä. Sylviassa kohtasimme Jaanan kanssa uudestaan. Toimin siellä monenlaisissa tehtävissä 28 vuotta, mm. asumisyksikön vastaavana, aikuiskoulutuksessa ja steiner-pedagogisen erityiskoulun musiikkiterapeuttina. Samalla tutustuin myös suomalaisiin alan toimijoihin ja osallistuin monenlaiseen jatkokoulutustoimintaan myös kouluttajana.
Jatkoin musiikkiopintoja Lahden konservatoriossa, missä suoritin laulun B-kurssitutkinnon 2008. 2018 sain kutsun Helsingin Marjatta-kouluun osa-aikaiseksi musiikinopettajaksi ja 2019 muutin takaisin Helsinkiin kokopäiväiseksi musiikinopettajaksi. Poikani ja miniäni asuivat ja työskentelivät silloin myös jo täällä. Jäin musiikinopettajan toimesta eläkkeelle 2023, yhdistystoiminnan kautta olen edelleen yhteydessä steinerpedagogisiin kouluihin ja musiikkiterapiatoimintaan myös vanhustyössä.
Tämmöinen luusto näköjään muotoutuu, kun tehdään ”röntgenkuvaus” meikäläisen matkasta. Äitimme pitkän sairastamisen ja saattelun päätyttyä viime vuonna, Nastolan Rakokiven Linnunlaulussa, on alkanut Muistojen bulevardilla käyskentely. Hienoa saada tavata kouluaikojen kohtalotovereita, kiitos kun järjestätte!
Liisa Toivola
Kirjoitusten jälkeen Tampereen yliopistoon, sieltä löysin ammatin (kirjastonhoitaja) lisäksi aviomiehen ja Lehtosesta tuli Toivola. Työn perässä ensin Vaasaan ja sieltä Pohjoispohjanmaan kautta Jämsään. Tänne jämähdettiin. Iloa elämään tuovat 2 (keski-ikäistä) lasta ja 6 lastenlasta. Nyt olen ollut 5 vuotta eläkkeellä.
terveisin Liisa
Ulla Kautto / Vuorimies
Lukioaikana minulla ei ollut mitään ajatusta siitä, mikä minusta tulee isona eivätkä pitkät opiskeluvuodet kiinnostaneet. Niinpä menin ammattikouluun vuodeksi opiskelemaan suurtalousalaa, oppisinpahan ainakin laittamaan ruokaa. Suurtalousala veikin sitten eteenpäin vuosi kerrallaan harjoitteluissa sekä koulussa ja valmistuin suurtalouden työnjohtajaksi 1980. Tutkintoa päivitin työn ohessa 1992 ja 50 -vuotiaana valmistuin restonomiksi 2007. Lisäksi olen tehnyt johtamiseen liittyviä erikoistumisopintoja 2007 – 2012.
Työurani olen tehnyt kokonaan Puolustusvoimien ruokahuollossa muonituskeskuksen / varuskuntaravintolan päällikkönä Keuruulla 1981 – 2014 ja Jyväskylän Tikkakoskella 2015 – 2019. Työnantajani oli vuodesta 2012 alkaen Leijona Catering Oy. Työni oli erittäin kiinnostavaa vaihdellen sotaharjoituksista suuriin illallisjuhliin tai vastaanottoihin ja kaikkeen siltä väliltä.
Puolisoni tapasin abikeväänä 1976, siis 50 vuotta sitten. Meillä on kolme lasta ja yksi lapsenlapsi. Koko ajan olemme asuneet Keski-Suomessa: Äänekoskella, Keuruulla ja Jyväskylän Palokassa. Noin 10 vuotta sitten muutimme Laukaaseen Valkolan kylälle, jossa vietämme aktiivisia eläkepäiviä. Talvisin teen vapaaehtoisena cateringalan keikkoja muutamalle yhdistykselle ja kesäisin hoidan isoa puutarhaamme. Toisinaan, voitteko kuvitella, istun moottoripyörän kyytiin mieheni selän taakse.
Päivistä ja Marjutista tuli lääkäreitä. Olen ymmärtänyt, että nämä tohtorit asuvat Helsingissä ja tapaavat toisiaan esimerkiksi mökkireissuilla, kun sattuvat saman matkan varrelle olemaan nuo stuugat.
Kai Jäske asuu Jyväskylässä. Oli viimeksi töissä Valtralla muistaakseni henkilöstöpäällikkönä, ja onnellisesti eläkkeellä. Mökki jossain Konnevesi-Rautalampi-suunnalla, jossa viettää paljon aikaa vaimon kanssa ja harrastaa heikkojen jäiden aikaan ”ihan vahingossa putosin jäänläpi”-uintia. Oliko jotain kolme lasta perheessä?
Aina hyväntuulinen Matti Eskonen asuu Salossa ja taitaa olla opetushommissa edelleen, vai onko näin? On onnellisesti papottunut, en tiedä monta kertaa.
Kari Leskinen asuu Porvoossa, entisten työnantajien takia ilmeisesti näin hienoon kaupunkiin jääneenä. Harrastaa intohimoisesti golffia ja omistaa edelleen nopean moottoripyörän.
Olen kuullut ilmeisesti senkin, että Irmeli Mäkelä harrastaa myös golfia. Näin hänet vuosia sitten matkalla opekorkeaan suorittamaan opeopintoja.
Hanna Ahlgren (os. Ketola) on asunut Pohjanmaallakin. Viisi lasta ja ainakin 15 lastenlasta.
Heikki Aalto on opiskellut Tampereen yliopistossa ilmeisesti automaatioteknologiaa ja perustanut hienonimisen Delfoi-firman. Hän on ollut mukana rakentamassa yhtä Suomen varhaisista tuotannonoptimointiyrityksistä. Asunee Helsingissä.
Timo Chrons on ilmeisen todennäköisesti opiskellut inssiksi Helsingissä ja bisnestä Jyväskylässä. Kulkenut Enermetin kautta perustamaan Aidonin ja sitten jotain chairman-hommia eli olnee siis eläkkeellä. Olen tavannut joskus ruokalassa, kivoja muistoja.
Hannele Natri-Mäkelällä on pitkään ollut yritys, joka tarjoaa terapiaa ja työnohjausta. Tämän alan kova ammattilainen.
Ritalan Tiina oli mun luokalla jo Keskuskansakoulun ekalla, ja keskikoulussakin. Lukiossa jouduttiin eri luokille.
Jaana Holopainen on edelleen ihan saman näköinen kuin luokkakuvissa.
Suviriitta Kinosta tapasin muistaakseni useimmiten pankissa kun vein sinne päivän kassoja (joista suurin osa meni laskujen maksuun. Hän on siis entinen Op-lainen, nykyinen vapaarouva. Harrastukset kausiurheilu, valokuvaus ja timmuilu X:n mukaan.
Vastaa