Onnistuimme yhdessä, toinen toisiamme tsempaten ja osana huippuporukkaa saavuttamaan tavoitteemme, joka välillä tuntui mahdottomalta, mutta muuttui kilometrien myötä riemukkaaksi unelmamatkaksi.
We succeeded together to achieve our goal of reaching the North Cape by helping each other and as part of a top team of Tribe Raid. The goal seemed impossible at times, but over the kilometers it turned into a joyful dream journey.
Löysimme tapahtumaan liittyvää aineistoa yllättäen Youtubesta ja netistä. Innostuimme kovasti, vaikka aluksi matkan pituus tuntui musertavalta: 4500 kilometriä, keskimäärin 300-400 kilometriä päivässä! Arjalla oli jo punainen Vespa ja pian Timollakin musta samanlainen.
We unexpectedly found material related to the event on YouTube and the internet. We were very excited, even though at first the length of the journey seemed overwhelming: 4500 kilometers, an average of 300-400 kilometers a day! Arja already had a red Vespa and soon Timo also had a black one.
Mietimme, pitäisikö osallistua tapahtumaan vasta ensi vuonna, mutta nopeasti syntyi päätös – nyt tai ei koskaan. Meidän iässä ei lykätä unelmia, on ryhdyttävä tekoihin niiden toteuttamiseksi. Ilmoittauduimme mukaan jo joulukuussa 2024. Ja 120 muutakin Vespakuskia oli lähdössä.
Kesäkuun 13. nousimme Saksaan menevään laivaan, ja pari päivää myöhemmin olimme jo Berliinissä, seikkailumme alkupisteessä. Ja niin heittäydyimme seikkailuretkeläisten matkaan.
Aluksi ilmat suosivat, sitten tulivat seuraksemme sateet, kylmyys ja tuuli. Kaikista vastoinkäymisistä huolimatta, 11 rankan mutta riemastuttavan haastavan päivän jälkeen olimme koko joukko Nordkapissa, Jäämereen päättyvän korkean kallioisen niemen kärjessä, Euroopan teiden päätepisteessä.
Haaste oli selätetty.
”Eräänä päivänä pelko koputti oveen, Rohkeus meni avaamaan, eikä oven takana ollut ketään”
“One day Fear knocked on the door, Courage went to open it, and there was no one at the door”
Martin Luther King
Perjantai 13.6. / 1. päivä
”Kunhan päästäisiin edes laivalla Saksaan Arja Vaismaa-Lehtonen kanssa.”
“If we only could even get to Germany by ship with Arja Vaismaa-Lehtonen.”
Ja päästiin! Koko kevään on tätä reissuun lähtöä vastustaneet suuremmat voimat. Ajoin yhden Vespan huhtikuussa lunastuskuntoon kun päräytin Arjan Vespan perään niin, että Arja meni tyylipuhtaasti nurin. Sydämen tahdistimen akku hyytyi 9 vuoden rytmittämisen jälkeen, ja HUS viilteli rintaan avohaavan ja vaihtoi uuden laitteen. Nyt virtaa riittää
Eikä tässä vielä kaikki: viime viikolla iski molempiin raju Korona!
Mutta nyt, ei voi olla totta, istutaan rinksuilla Finnlinesin kyydissä ja ollaan matkalla Travemundeen!
”Kunhan päästäisiin seuraavaksi Berliiniin, Itä-tai Länsi-Berliiniin, kaikki sopii.” Toivokaamme parasta. Parin viikon päästä pitäisi olla Nordkapissa 130 muun #Nordkapp Classic Raidin osallistujan kanssa
Sunnuntai 15.6. / 3. päivä
”Vihdoinkin pisteessä nolla, eli Nordkapp Classic Raidin Berliinin lähtöpisteellä!
"Finally at point zero, the starting point of the Nordkapp Classic Raid in Berlin!
Ajettiin Travemundesta pikkuisia kyläteitä entisen Itä-Berliinin keskustaan eli huiman TV-tornin viereen. Muutenkin reitti vei itänostalgiaan eli ossien maille. Todella kuuma päivä, ja kyllä 344 kilometrin päivämatka näin aluksi tuntui ihan riittävältä. . Ei sitten muuta kuin Helles Weizen, 0,5 l, 5,5%. Palauttavaa voimajuomaa. Arja Vaismaa-Lehtonen nauttii miedompaa, vaikka vaarallisen hilpeältä vaikuttaa meno silti.
Arjan ajatuksia:
Berliini – kaupunki, jolla on monia muistoja. Ensimmäinen vierailu 1981. 17. kesäkuuta liitymme Firenze Vespa -kerhon tapahtumaan ja aloitamme matkamme heidän kanssaan kohti Nordkappia. Niin onnellinen #NKRC, #NORDKAPPCLASSICRAID, #RAIDTRIBE, #VESPA, #SUOMENSKOOTTERICLUBI
Tiistai 17.6. / 5. päivä
”Lähtö Brandenburgin torilta Berliinistä oli kyllä todella hauska ja toveruutta täynnä.”
"Departing from Brandenburg Square in Berlin was really fun and full of camaraderie."
Yllätys n:ro 1: kyllä italialaiset ja kaikki muutkin puhuvat englantia. Kaupungin läpiajo oli kyllä yhtä sirkusta: jokaisen navigaattori kertoi omanlaisen reitin, ja siitähän syntyi hauskaa menoa.
Lopulta Berliini jäi taakse ja pian olimme ylittämässä Saksan ja Puolan välisen rajajoen. Puolan puolella reitti kulki välillä lähes endurotason metsäteitä. Eksyttiin monesti, ja silti meidän imuun heittäytyi pari saksalaisleidiä, joiden googlemäpsit eivät erottaneet maata merestä. Yhdellä syrjäisellä kivitiellä toinen leidi veti Vespansa nurin oikein kunnolla. Mutta ei tämä porukka ole sokerista: nostettiin Vespa ylös ja matka jatkui. Täytyy myöntää että näihin naisiin verrattuna Arja Vaismaa-Lehtonen on ammattitason kuski.
Tämä porukka on kyllä rautapeppuja! Osa ajaa kaksi päällä Vespa PX150:llä niin ettei tahdo perässä pysyä. Tehkää perässä: 150 kuutioisella vanhalla 2-tahtisella Garda-järveltä Nordkappiin pikkuteitä pitkin 4000km! Nyt ollaan Puolassa ja hypätty laivaan kohti Ystadia. Matka jatkuu klo 6:15. Pysykää mukana!
Arjan ajatutuksia:
Hienoja reittejä Brandenburg Torin kautta, itäinen Grrmany, Puola Świnoujście . 286 km Vespa Peoplella ympäri Eurooppaa. Kiitos #Raidtibe, järjestelyt ja reitit tekevät tällaisesta Team-tapahtumasta ainutlaatuisen. Huomenna aloitetaan Ystadista.
Keskiviikko 18.6. / 6. päivä
”Lyhyitten (4-5 t) hyttiunien jälkeen rantauduttiin Ystadiin aamu kuudelta.”
"After a short (4-5 hours) sleep in the cabin, we landed in Ystad at six in the morning."
Pää oli vähän sekaisin kuten melkein kaikilla muillakin. Skånen upeat maalaismaisemat, kapeat mutta hyväkuntoiset peltotiet ja hiekkatien pätkät pitivät mielen iloisena. Navikointisekoilut jatkuivat ja aiheuttivat hauskoja hetkiä. Joltakin löytyi naula renkaasta, yhdeltä katosi kypäräkin.
Jotenkin sitä taas tämäkin päivä selvittiin ja illansuussa huomasimme olevamme 350 kilometriä pohjoisempana Jönköpingissä. Matkaa on siis taitettu kokonaisuudessaan lähes 1000 kilometriä. Aika monta uutta kaveria on saatu Italiasta, Itävallasta, Saksasta ja Sveitsistä. Huomenna matka jatkuu kohti Tukholmaa. Houkuttaakohan autolautta Helsinkiin vai jatkuuko matka kohti pohjoista?
Torstai 19.6. / 7. päivä
”Eilisen puristuksen jälkeen vähän cruisailevampi päivä!”
"After yesterday's hard driving, a bit more cruising day!"
Aika pitkään ajeltiin Vettern-järven rantatietä maisemia ihaillen, kunnes syöksyimme pikkuisille maalaisteille, joissa vastaantulija ajoi todennäköisimmin traktorilla. Kovaa tuulta on kestetty jo monta päivää, mutta Arja Vaismaa-Lehtonen tuntuu siitä huolimatta pitävän kohtalaisen kovaa vauhtia yllä. Hän vilahtaa myös oheisella videolla hymyillen siinä leveästi punaisen Vespansa sarvissa.
Eilen illalla oli kyllä voimat vähissä, ja ajatuksissa vilahti pieni rukous: ”Voi että kun edes Rovaniemelle pääsis.” Tänään on kuitenkin jo toinen fiilis. On hyvä että kahtena päivänä peräkkäin ajetaan vain vähän alle 200 kilometriä/pvä. Tukholman jälkeen mennään päivässä noin 300-400km, kunnes matkat lyhenevä Lapissa ja Norjassa. Vespat toimivat kyllä tosi hyvin. Pikkuteillä ei me uskalleta ajaa kuin 30-60km/t, Italian hurjat vetävät peltivespoilla heittämällä ohi. Isommilla teillä me mennään sellasta 70-100km/h, peltivespat imussa sitä samaa!
Arjan ajatuksia:
Täällä sitä mennään…Kolmen päivän kokemuksella, voi todeta, että tavallisena turistina emme olisi ikinä löytäneet tällaisia teitä ja reittejä, jotka #raidtribe on reitille suunnitellut. Kartasto perustuu pyöräreitteihin, jolloin pääsee tutustumaan todella pieniin paikallisteihin. Navigointiohjelma on joku italialaisten oma sovellus WHIP, joka mahdollistaa pienet tiet eri tavalla kuin esim. Google tai Garmin, jota Timo aluksi käytti.
Anyways, on ollut hienoa ajella näitä pikkuteitä. Vaikka esim. eilen päivämatkan pituudeksi tuli 359 km, niin siihen meni paljon kauemman aikaa, kuin jos ajaisi isompia teitä isommilla matkanopeuksilla. Hiekkatieosuuksia on myös ollut yllättävänkin paljon.
Juhannusaatoksi suuntaamme Tukholmaan. Hyvää Juhannusta !
Perjantai 20.6. / 8. päivä
RIEMUKASTA JUHANNUSTA!
HAPPY MIDSUMMER!
Oikein huima Juhannusajelu hyvässä seurassa Norrköpingistä Tukholmaan. Eilen oli huumoripitoinen lähiökapakkaillallinen italialaispariskunnan Giuseppen ja Emanuelan kanssa. Giuseppe hämmästeli Ruotsin upeita, hyväpäällysteisiä maalaisteitä:
”Tiellä ei kulje yhtään autoa, missään ei näy ketään, tiet ovat autioita, miksi ne on edes rakennettu!”
Kai vai meitä varten! Muutenkin täällä tapaa mukavia, vähään tyytyväisiä, iloisia ja ystävällisiä skootteristeja. Ilmassa on tekemisen meininki, eikä valittamiseen ole tarvetta.
Kun Suomessa moottoripyöräilijät ja skootteristit vanhenevat käsiin, täällä on liikkeellä nuorta polvea (jopa alle 30 vuotiaita), joka osaa virittää, korjata ja ajaa vanhoja 1980- luvun Vespoja. On ilo katsella niiden riemukasta, torpeedomaista menoa pikkuteillä. Meidän ei kannata yrittää pysyä perässä.
Tapahtuman järjestäjät kantavat kovasti huolta meidän osallistujien jaksamisesta. Nyt on tultu parissa päivässä Ystadista Tukholmaan reilut 750 km, ja huomenna juhannuspäivänä klo 9:00 alkaa seuraava saman pituinen kahden päivän rupeama Uumajaan, sieltä yli 700km Rovaniemelle, josta saman verran Nordkappiin….
Mutta kivaltahan tämä haaste tuntuu. Yli 120 saman henkistä seikkailijaa samalla reitillä kohti samaa päämäärää – ei huono!
Joten vähän erilainen Juhannus tänä vuonna. Ihan kiva. Italialaiset ajavat vanhoilla ”peltivespoilla” hurjaa vauhtia. Videon loppupuolella Arjaa vastaan tulee traktori ja italialainen kollega ajaa vauhdilla ohi!
Lauantai 21.6. / 9. päivä
”Oli hieman erilainen juhannuspäivä!”
"It was a slightly different Midsummer's Day!"
Lähtö Nordkapp Classic Raidin seuraavalle 700 kilometrin etapille tapahtui Tukholman keskustasta klo 9:00. Oli taas mahtava show kun 120 Vespaa syöksyi yhtä aikaa matkaan.
Eka tankkauksesta italialaiset kollegat tulivat kysymään 24 millistä hylsyä, että saisivat Vespan takarenkaan irti – Arja arveli, että heiltä oli mennyt laakeri sököksi. Ei irronnut meidän lainaamalla jakoavaimella.
Yritettiin taas pysyä ”Vespa nuorisojaoksen” perässä pikkuteillä. Henkeämme uhmaten pysyttiinkin. Mutta siinä vauhdin hurmassa meinasin saada edellä ajavan italiaanon skootterin pakoputken päähäni, kun se irtosi yllättäen liitoksistaan! Muitakin teknisiä ongelmia näytti olevan pitkin matkaa.
300 kilometrin ajon jälkeen alkoi porukkaa näkyä tienvarsikuppiloissa ja asemilla. Yhdessä lähikaupassa meitä istui kahviautomaatin vieressä mukava joukko 30-70 vuotiaita kuskeja rupattelemassa, ja oli siinä mukana yksi jenkkikin.
Sitten tuli rankasti vettä, ja ajettiin sateessa loput 100 kilometriä. Nyt yövytään Gnarpissa yhdessä Berggårdensin Vandrarhemmissä. Isäntä kysyi meiltä heti kun ajettiin pihaan, että ”haluatteko oluet”. Haluttiin! Tätä paikkaa ylläpitää paikallinen moottorikerho, jossa on viisi varsinaista jäsentä ja kaksi prospektia.
Sunnuntai 22.6. / 10. päivä
”Retkeilymaja oli meidän skootteristien ”fully booked”, ja mikäs siinä, italialaiset ovat mukavaa porukkaa.”
"The hostel was fully booked for our scooter trip, and Italians are a nice bunch."
Viimeiset pääsivät perille vasta ilta yhdeksältä: vespoja oli korjattu ja vikoja oli mm. kondensaattoreissa.
Aamussa oli draama, kun yksi osanottaja kaatui tavaroineen rappusissa. Onneksi vain mustelmia ja vähän itkuakin.
Taas painettiin menemään pikkuteitä, hiekkateitä ja vähän E4:ää kohti pohjoista. Saapuminen Uumajaan toi mieleen yhden reissun, kun tultiin tänne niin, että Arja hinasi mun moottoripyörää omallaan, kun minun Mitsin mäntään tuli iso reikä. Hinattiin laite satamaan, ja seuraavana päivänä työnsin sen laivaan.
Aika rankka päivä aurinkoisesta kelistä huolimatta. Tänään kukaan ei nukahtanut Vespan sarviin – sellaistakin on tällä reissulla tapahtunut! Huomenna sataa koko päivän, joten näiden kuvien katselu pitää mielen iloisena.
Maanantai 23.6. /11. päivä
”Kova päivä! Uumajan yhteislähtö tehtiin kovassa sateessa ja +10 asteen koleudessa.”
"A tough day! The Umeå mass start was held in heavy rain and +10 degrees Celsius."
Meidän WHIP- navigointiohjelma eksytti meidät kaikki, eikä oikein osattu ulos kaupungista ja reitille. Kyllä Arja manasi – oli ilo todeta, että energiaa riitti vielä siihenkin.
Päivän reitti sisälsi armottoman paljon hiekkateitä ja tietyömaita, eikä nurinajoilta voitu välttyä. Arjan kanssa ajettiin yhdellä pätkällä pehmeään hiekkavalliin niin, että jäin siihen jumiin ja Arja melkein kaato Vespansa kyljelleen. Vain supervoimillaan hän piteli sitä pystyssä, kunnes yhdessä väännettiin se ylös. Järjestäjät kehottivat porukan kiertämään tuon tieosuuden, ja ilmeisesti meidän jälkeen kukaan ei sinne eksynytkään.
Kyllähän se sade lopulta kasteli meidät kaikki, ei koko päivän kestänyttä ”suihkua” pidättele parhaatkaan sadekamppeet.
Ollaan majoituttu Bodeniin Pohjois-Ruotsiin. 340 kilometrin matkaan meiltä meni lähes yhdeksän tuntia. Viimeiset näyttävät tulevan tänne vielä klo 22 aikoihin. Huomennakin sataa. Tavoitellaan Rovaniemeä, ja sinne päästään. On tämä hienoa hommaa!
Arjan ajatuksia:
Kyllä tulee nuoruus mieleen tästä ajopäivästä. Italialaisten ajovarusteet olivat samaa luokkaa kuin meillä 40 vuotta sitten. Jotkut hurjat ajoivat jopa paljain käsin.
Satoi siis koko päivän ja lämpötila 11 astetta, meillä coretexin päällä erilliset sadeasut ja aika hyvin niillä pärjättiin. Tiestö alkaa olla huonokuntoisempaa kuin etelämpänä, olemme harvaan asutuilla seuduilla, liikennettä tosi vähän, mikä teki haastavasta päivästä helpomman.
Huomenna sitten Rolloon…
Tiistai 24.6. / 12. päivä
”On kyselty, mikä tämä tapahtuma oikein on.”
"There have been questions about what this event really is."
Se on 120 Vespan seikkailuretki Gardajärveltä Nordkappiin ja me liityimme mukaan seikkailuun Berliinistä. Osallistumme siis Nordkapp Classic Raid III :een.
Tänään ajelimme Pohjois-Ruotsissa sijaitsevasta Bodenin kaupungista Rovaniemelle vajaat 300 kilometriä. Meille matkanteko on kohtalaisen helppoa, koska Vespamme ovat 300-kuutioisia ja voimme ajella helposti 80-100 km/t nopeuksia, jos tiet sen sallivat. Mutta suurin osa osanottajista ajaa kaksitahtisilla vanhoilla ”peltivespoilla”, joiden 125-200 kuutioiset moottorit siivittävät ne 50-70km/t matkanopeuteen. Monet ajavat vielä matkustaja kyydissä!
Joten tämän seikkailun suurimmat sankarit ovat vastatuulessa ja sateessa sinnikkäästi kohti päämäärää ajavat italialaiset Vespa-nostalgikot, joiden matkaamista varjostavat jatkuvat tekniikkaongelmat.
Eilen aamulla meilläkin oli haasteita: kypäräpuhelimet eivät toimineet ja ajettiin pitkästä aikaa ihan hiljaisuudessa. Ei me kyllä niiden toimiessa useinkaan mitään ”I love You” juttuja haastella, mutta mukava henkinen yhteys niiden kautta pysyy yllä koko pitkän ajopäivän aikana. Ja turvallisuuttakin ne lisäävät, kun käytettävissä on kaksi silmäparia yhden sijaan ja näkemänsä voi välittää just in time, eikä tyyliin ”etkö nähnytsitä oikealta tulevaa autoa”,
No onneksi löysimme uudet paristot puhelimien kaukosäätimiin, ja mykkäkoulu loppui. Rovaniemelle saapuminen oli ihan kiva, mutta mieli vetää edelleen kohti pohjoista. Määränpäähän eli Nordkappiin on vielä 700 kilometriä, ja saman verran pitäisi ajaa vielä takaisin. Mutta hyvältä näyttää, kelit ovat kyllä aika viileät, ja luvassa jopa +7 asteen päivälämpötiloja. Kyllä se pitää pään viileänä italialaisillakin, joista osa ajaa edelleenkin paljain käsin!
Arjan ajatuksia:
Italialaiset ottavat kyllä ilon kautta koko ajan. Meille piloteille on luotu oma Whats Up ryhmä, jossa käydään vilkasta keskustelua varaosista, korjaustarpeista, illan ruokapaikoista, päivän nähtävyyksistä, jne. Whats up rallattaa koko ajan italiaksi ja joskus joku saksaksi. Google kääntäjä on ollut tarpeeseen. Ryhmähenkeä tämä kanava lisää hyvällä tavalla. Järjestäjät liikkuvat autolla ja seuraavat sekä kuvaavat / dokumentoivat matkaamme.
Ajotyyli on myös hiukan erilainen. Ajavat paljon rinnakkain ja käyvät välillä vilkasta keskustelua sekä käsin että huutamalla. Risteyksissä Stop merkki ohitetaan sujuvasti jollei autoja tule mistään suunnasta. Ollaan Timon kanssa omaksuttu sama italialainen käytäntö. Täytyy palata normaaliin ajotapaan, kun ”ryhmäpaine” loppuu Nordkappiin saavuttuamme.
Huomenna onneksi vähemmän sadetta, ehkä pärjäämme ilman sadeasuja. Niiden kanssa olo on kuin Michelin -ukolla, siis tosi kankea. Kuulemma vaikuttavimmat maisemat ovat vasta tulossa….
Keskiviikko 25.6. / 13. päivä
”Mieli oli aamulla maassa kun vettä satoi Rovaniemellä kaatamalla.”
"My mood was down this morning when it was pouring rain in Rovaniemi."
Vähän nihkeästi tavarat saatiin skoottereiden kyytiin, mutta niin vaan päästiin Check Pointille Joulupukin maahan.
Kaikilla sadevaatteet päällä, Vespojen nokat kohti pohjoista ja liikkeelle. Vettä tuli Sodankylään saakka, sitten pilvet repesivät ja aurinko pilkahti. Heti koko porukan fiilis nousi ainakin 200%, ja vielä kun porojakin näkyi ja tuntureita, ei muuta tarvittu!
Mutta kylmä vaivasi. Huoltoasemalla näkyi viluista kuskeja ja kyytiläisiä. Mutta innostusta ja huumoriakin riitti. Ehkä ajatuksissa kuitenkin kutkutti se, että matkaa oli jäljellä vain muutama päivä.
Arjan ajatuksia:
Suomessa ollaan ja silti ummikkona italialaisten keskellä – erikoinen kokemus. Raidtribe staff ohjeistaa kuskeja ajamaan varovasti, sillä nyt ne kauan odotetut porot alkaa olla seuranamme. Ovat myös vähän huolissaan, miten porukat jaksaa sillä Rollossakin sataa aamulla kuin …siis jo kolmatta päivää peräkkäin.
Mutta kyllä ne jaksaa. Virne huulilla ne pudottelee kohti maalia, joka häämöttää 2 päivän päässä. Kahden tunnin ajon jälkeen alkoikin aurinko paistaa, porot juoksennella tien varsilla, joku jo metsästi tatteja illalliseksi, keittimet porisivat jossain veden äärellä, ryhmäkuvia otettiin kauniiksi katsomissa paikoissa. Kun 130 ihmistä ajaa 4000 km samaa reittiä jakaen ilot ja surut, niin jaksaa enemmän kuin mitä jaksaisi yksin tai kaksin.
Tänään söimme illallista Roomalaisen miehen kanssa, joka oli kolmatta kertaa ajamassa tätä NordKappiin, eka kerta yksin, toisella kerralla tyttären kanssa ja tänä vuonna 15 vuotiaan poikansa kanssa. Ehkä mekin ensi vuonna Starttaamme Italiasta matkaan…who knows…
Torstai 26.6. / 14. päivä
”Ei ihan rantaloma hyvässä seurassa, vaikka biitsi (Jäämeri) häämöttääkin horisontissa.”
"Not exactly a beach holiday in good company, even though the Arctic Ocean looms on the horizon."
Saariselältä lähdettiin aurinkoisessa, mutta tuulisen kylmässä (+8) kelissä kohti pohjoista. Ilta oli mennyt joutuisasti Mario Bartoluccin ja hänen 15-vuotiaan poikansa seurassa. Mario oli kolmatta kertaa tällä Raidilla! He ovat kotoisin Roomasta, ja liikkeellä Vespa PX 125:llä vuosimallia 1981.
Kaamasen tiellä oli aika vilskettä, oli rekkoja, busseja, asuntoautoja ja niiden seassa 120 Vespaa. Välillä aurinkokin lämmitti ja porukka oli iloisella mielellä Karigasniemellä – enää vajaat 300 km perille.
Tänä vuonna tätä tapahtumaa ovat koetelleet kovat vesisateet ja kylmyys. Pitkin matkaa varsinkin italialaiset ovat ostelleet lämpimiä ajokamppeita selvitäkseen koettelemuksesta ”jäätymättä”. Me olemme pärjänneet vanhoilla ajokamppeilla ja merinovillaisilla aluspukineilla varsin hyvin.
Loppu häämöttää (aika traagisesti sanottu). Huomenna ajamme Pohjoisimmalle Niemelle jonne voi Vespoilla ajaa. Sitten alkaa kylmä ja edelleen sateinen paluu etelään ja Rovaniemelle. Ollaan kyllä niin irti normaalista elämästä kuin vain ihminen voi olla. Paluu tältä ”avaruuslennolta” maan pinnalle tuntuu ihan varmasti mukavalta!
Arjan ajatuksia:
Huomenna grande finale, kun matka näiden iloisten vespistien kanssa päättyy paraatiajeluna NordKappiin. Piti vähän kerrata Nordkappin historian vaiheita netistä:
- 1553: Englantilainen retkikunta purjehti alueen ohi etsiessään Koillisväylää. Kapteeni Richard Chancellor nimesi kallion Nordkappiksi (Pohjoiskallioksi).
- 1665: Italialainen pappi Francesco Negri saapui Nordkappiin ja häntä pidetään ensimmäisenä turistina alueella.
- 1873: Ruotsi-Norjan kuningas Oscar I vieraili Nordkappissa, mikä herätti suurta kiinnostusta ympäri maailmaa.
- 1875: Ensimmäiset risteilyalukset saapuivat Nordkappiin, mikä merkitsi alkua matkailulle alueelle.
- 20. vuosisata: Nordkappista tuli yhä suositumpi matkailukohde, ja nykyään se on yksi Norjan tunnetuimmista nähtävyyksistä.
Katsotaan millainen kokemus se nyt lopulta sitten on…
Perjantai 27.6. / 15. päivä
”NYTKÖ TÄMÄ MATKA LOPPUU?”
"IS THIS JOURNEY ENDING NOW?"
Kyllä, aamulla heräsimme virkeinä seitsemältä Raidin viimeiseen päivään ja viimeiseen reilun 200 km matkaetappiin. Olihan se olo heti aamusta juhlavan haikea – kaikista vastoinkäymisistä huolimatta pääsisimme melko varmasti perille Nordkappiin.
Honningsvågin saarelle, jossa Nordkapp sijaitsee, pääsee 8 km pituisen tunnelin kautta – ensin mennään 4km alamäkeä, ja sitten 4km ylämäkeä.
Ajoimme loppumatkan, 35km, Pohjoiselle Niemelle pitkänä, 120 Vespan letkana. Oli aika makee homma. Perillä alkoi aikamoinen juhlinta ja halailu, josta taidan kirjoittaa huomenna. Nyt on kyllä voimat vähissä ja on mentävä nukkumaan. Arja Vaismaa-Lehtonen ”sammui” jo tunti sitten, joten huomiseen.
Lauantai 28.6. / 16. päivä
”AAMULLA NAVIGAATTORI SANOI, että olisi 1488 km kotiin.”
"IN THE MORNING THE NAVIGATOR SAID IT WOULD BE 1488 KM TO GET HOME."
Uusi ystävämme Gregorio De Vecchi sanoi eilen Nordkapissa, että kun nyt on tavoite saavutettu, alkavat adrenaliinitasot tippua nopeasti. Hän näytti väsyneeltä, kuten me kaikki. Varsinkin ne osanottajat, jotka olivat lähteneet Gardajärveltä ja ajaneet vanhoilla klassikkovespoilla 4000 km keskimäärin 65km/t keskinopeudella ovat todellisia maanteiden sankareita.
Olimme kuulleet huhuja, että suomalaisia peltivespailjoita olisi tullut mukaan matkaetapille Rovaniemi-Nordkapp (799km ja takaisin sama). Ei kuitenkaan näkynyt ketään…
Tietysti eilen koko porukan mielen täytti kiitollisuus. Se, että porukalla pääsimme turvallisesti määränpäähän, vaikka matkalla meitä haastoivat sade, kylmyys, kova tuuli, mahdottomat hiekkatiet ja teknilliset ongelmat. Kiitollisuus myös siitä, että saimme olla osa aitoa lämminhenkistä heimoa, ja saimme uusia hienoja ystäviä.
Meillä Arjan kanssa olikin toiveena, että Raidilla tutustuisimme uusiin, mielenkiintoisiin ihmisiin, ja saisimme jopa uusia ystäviä eri puolilta Eurooppaa. Toiveemme toteutui 100 prosenttisesti!
Taas Arja ”sammu” kuin talikynttilä, joten jatkan vielä huomenna tarinaa ja 1488km:n kotimatkan tekoa.
Sunnuntai 29.6. / 17. päivä
”Ei näitä juttuja varmaan kukaan jaksa enää lukea, mutta vielä muutama asia on jäljellä.”
”I guess no one can read these things anymore, but there are still a few things left.”
Arja kirjoitti jo #raidtribe n ryhmään kiitokset:
”Big thanks for each and every Team member for this immemorial great journey! And especially thanks for the Raidtribe Team for this magnificent concept of sharing long road trip with new acquaintances. We loved it !”
Varmaan monia alkaa kypsyttää nämä matkapäiväkirjan päivitykset, sisällön tuottajat ovat aina vähän hölmöjä selvitellessään omia juttujaan ja niiden ihanuutta, ihan kuin maailmassa ei muuta olisi. Tällaista hehkutusta ja itsensä brändäämistä on some pullollaan. Ja sitten hypetetään, että mulla on 50000 seuraajaa, eikä mietitä, miksi? Mitä varten ne seuraa – ehkä vain siksi, että naureskelevat sinun typeryydellesi ja naiviudellesi.
Meidän jutuilla on toivottavasti vilpitön missio: kertoa se riemukas asia, että 65 ja 67 vuotiaat voivat vielä osallistua tällaiseen mielettömään seikkailuun ja selvitä siitä ”ehjin nahoin”. Lisäksi on ollut hienoa yrittää selvittää, miten tällainen tapahtuma suunnitellaan ja organisoidaan, nk. vedetään läpi onnistuneesti ja turvallisesti, niin että syntyy mieletön yhteishenki, halu auttaa toisia ja onnistua yhdessä!
En kyllä kauhean mielelläni postaa meidän kuvia somessa, mutta väkisin tänne ”lipsahtaa” muutama onnellinen otos.
Kerron joskus enemmän noista kuvista, joissa uudet ystävämme poseeraavat. Ehkä tätä Raid Tripe kokemusta kuvaa parhaiten lause: ”kuinka minusta tuli tällä matkalla ME.”
Tiistai 1.7. / 19. päivä
”JÄLJELLÄ 734 km, mutta HUOMENNA aamulla jo Helsingissä.”
"734 km LEFT, but TOMORROW morning we will already be in Helsinki."
Kova tuuli laittaa edelleen luovimaan. Ainakin minun Vespa on tuuliherkkä, ja matkanteko on ”poukkoilevaa”. Arja Vaismaa-Lehtonen kertoo kypäräpuhelimessa, että ei tuuli haittaa yhtään. Ihmettelen…on se mimmi!
Poroja näkyy pitkin matkaa tiellä ja pientareella. Ne ovat arvaamattomia. Silti ajatuksissa ja vähän keskustellen reflektoidaan tätä matkaa ja tapahtumia – ja mietitään jopa tulevaa:
– Jos reitti ensi vuonna menee Norjan kautta, vuonon rantoja ja ylänköjä, niin kyllä osallistun Nordkapp Classic Raid 2026:een.
– Juu, minä aloitan matkan Italiasta, vedän koko reitin.
No, ehkä puheet ja teot eivät ihan kohtaa. Suunnittelu on kivaa, kuten me kaikki tiedämme. Tällä hetkellä olisi kyllä visioitava kotiinpääsyä! Ja siihen meillä on jo ratkaisu: Vespat ja kuskit illalla junaan Rovaniemellä, ja aamulla herätään Helsingissä. Miten tuo onnistuu, siitä kerrotaan huomenna.
Arjan ajatuksia:
Havaintoja NordKapp Classic Raid matkalta, osa 1:
Osanottajat ovat usein Vespa clubeittain liikkeellä. He tekevät matkaa yhdessä, toinen toisiaan auttaen ja usein samoihin paikkoihin majoittuen.
Toki matkaan ovat lähteneet myös tuoreita Vespan omistajia, kuten pariskunta Peppe ja Manu, jotka olivat vaihtaneet Kymco -skootterinsa Vespaan, jotta pääsevät mukaan. Samoinhan Timokin ”joutui” ostamaan Vespan päästäkseen tälle haaveilemalleen matkalle.
Yllättävin tausta oli kahdella saksalaisleidillä, jotka olivat aikaisemmin ajaneet Vespa – mopoilla ja ostaneet tuliterät Vespat tätä reissua varten. Toisella leirillä oli Primaveera (125 cc) ja toisella Vespa Classic (300cc). Mutta siis sellaisellakin kokemuksella voi reissuun lähteä ja hienosti he vain selviytyivät perille saakka. He mm. joutuivat tekemään saksalaiskollegoiden avustuksella 1000 km huollon pyöriinsä matkan aikana.
Meillä oli aika selkeä työnjako.
Minä vastasin vakuutus yms. dokumenteista, erilaisten laitteiden latauksista ( kypäräpuhelimet tärkeimpinä, muut korvakuulokkeet, kameran lataukset, varavirtalähteiden lataukset, sekä puhelimien lataukset ). Lisäksi illan ruokailuvaihtoehtojen / -kokoontumisten koordinointi. Aurinkorasvaukset 
Timo huolehti majoitusvaraukset joka yöksi ja samalla päivän reittisuunnitelman. Hän vastasi myös huoltoasemilla molempien tankkausten maksuista ja tankkauksista. Timo vastasi myös päivän tapahtumien dokumentoinnista ja videoinnista.
Navigointi hoidettiin vuorotellen. Oli mukavaa kun vetovastuun jälkeen pääsi peesaamaan ja ajamaan toisen perässä.
Keskiviikko 2.7. / 20. päivä
”MAITOJUNALLA” KOTIIN.
Drivers and Vespas home by train!
Laskeutuminen ”Nordkapin taivaasta” maanpinnalle sujui rauhallisesti. Ajettiin ensin Suomen puolelle Karigasniemeen, yöpymiset Kaamasen Kievarissa ja Luostolla. Lopulta Ritva Repo ja Kari Repo tarjosivat levähdyshetken Tervolassa. Pääsimme saunaan ja paljuunkin.
Tervolasta oli lyhyt matka Rovaniemelle, josta hyppäsimme Vespoinemme yöjunaan ja matka alkoi kohti Helsinkiä. Aamulla heräsimme levänneinä Pasilassa. Iloisena yllätyksenä asemalla oli vastassa miniämme Kaki Lau ja suloinen, kohta vuoden ikäinen Stella Mei!
Ajettiin Vespat ulos VR:n autojunasta ja navikoitiin kotiin. Melkein kolme viikkoa maantiellä ja 4500 kilometriä – kiitollisuus täytti mielen. Olimme onnistuneet yhdessä, toinen toisiamme tsempaten ja osana huippuporukkaa saavuttamaan tavoitteemme, joka välillä tuntui mahdottomalta, mutta muuttui kilometrien myötä riemukkaaksi unelmamatkaksi. Kiitos siitä Ihanalle Arjalleni!
Paluu aloitussivulle https://www.letim.fi
Vastaa